Tuskinpa kovin moni on kuullut puhuttavan Korsuveljesten Työ- ja Kuntosäätiöstä, vaikka sellainen perustettiin lokakuussa 1967. Syy asiantilaan on selkeä: Työ-etuliite putosi varsin pian pois, eikä säätiö tässä muodossa ehtinyt heräämään henkiin. Tarvittiin vielä paljon tuumailua, kunnes marraskuussa 1968 saatiin Korsuveljesten Kuntosäätiön perustajayhteisöjen nimet paperiin.
Sanotaan, että ennustaminen on vaikeaa, ja erityisen vaikeaa on tulevaisuuden ennustaminen. Onneksi jälkikäteen menneisyyden arviointi on hieman helpompaa. Jos kuntosäätiön hanketta ajaneet olisivat tienneet millaisia vaikeuksia he tulisivat kohtaamaan, niin olisiko heillä riittänyt tarmoa puskea jatkuvasti vastatuuleen? Tuolloin lainsäädäntö tai terveyspolitiikka ei tunnustanut ennaltaehkäisevän kuntoutuksen ajatusta, vaan keskityttiin sairauden hoitoon. Tämän ongelman ratkaisemiseksi säätiö teki omintakeisen ratkaisun: koko terveyspolitikka Suomessa piti rakentaa uudelle pohjalle. Alun perin veteraanien kuntoutumisen takia perustettu säätiön lähti vaatimaan kuntoutumista kaikille suomalaisille.
Keski-Suomen kuntoutumislaitos tunnetaan nykyisin nimellä Kuntoutumis- ja liikuntakeskus Peurunka. Sillä on kunnioitettavat, arvokkaat ja merkittävät perinteet. Peurungan toiminnan selvittämiseksi ja jälkipolville säilyttämiseksi Kuntoutumis- ja liikuntasäätiö Peurunka päätti toteuttaa historiahankkeen, jotta nykyiset ja tulevat sukupolvet voisivat täysin arvostaa sitä työtä mitä Peurungassa on tehty.
Historian kirjoittajaksi valikoitui filosofian tohtori Ari T. Manninen, kokenut tutkija, jolla on tuntemusta sekä veteraaniliikkeestä että Keski-Suomesta useiden paikallishistorioiden kautta. Työtä ohjaa historiatoimikunta, jonka puheenjohtajana on Markku Seppä sekä jäseninä aakkosjärjestyksessä: Erkki Fredrikson, Kaija Heikura, Kimmo Jantunen, Heikki Karhu, Hannu Koskinen ja Minna Nirkkonen.
Ensi vuonna 2024 tulee kuluneeksi 50 vuotta Peurungan nykymuotoisen toiminnan aloittamisesta. Juhlavuoden toimiin liittyy 50-vuotishistoriakirjan julkistaminen.
