Kokonaiskuormituksen hallinta – Miksi tuo toinen jaksaa ja minä en?
Kokonaiskuormituksen hallinta – Miksi tuo toinen jaksaa ja minä en?
Artikkelin kirjoittaja on Peurungassa työskentelevä psykiatrinen sairaanhoitaja Anne Majuri.
”Miksi tuo toinen jaksaa ja minä en?”, on kysymys, jonka kohtaan työssäni hyvin usein. Kysymys on laaja, eikä siihen luonnollisesti ole yhtä ja oikeaa vastausta, mutta se on omiaan johdattamaan meidät tämän kirjoituksen aiheeseen: kokonaiskuormituksen hallintaan. Kokonaiskuormituksen hallinta on aihe, joka vaikuttaa meihin kaikkiin ja sitä kannattaakin pohtia paitsi haasteiden keskellä myös ennaltaehkäisevästi. Kokonaiskuormituksen hahmottaminen vaatii ymmärrystä, kykyä havainnoida omaa toimintaa ja siksi myös rohkeutta. Tässä blogitekstissä pureudutaan kokonaiskuormituksen osatekijöihin ja siihen, miten voimme tasapainottaa omaa arkeamme.
Uni ja lepo
Puhuttaessa unesta ja levosta, usein unohdetaan, että ne eivät ole synonyymejä. Uni on palautumisen peruspilari, mutta lepo kattaa myös muunlaista rentoutumista ja kuormituksen purkamista. Lepo voi tarkoittaa kehonhuoltoa, luonnossa liikkumista tai vain hetkeä ilman ulkoisia häiriöitä. Nykyään meitä ympäröi jatkuvasti teknologia ja erilaiset ärsykkeet, jotka voivat tehdä levosta haastavaa. Tämän vuoksi on tärkeää löytää tapoja rauhoittaa mieli ja keho päivän aikana, eikä luottaa ainoastaan yöunen korjaavaan vaikutukseen.
Lepoa tarkastellessa on hyvä kysyä: mistä oma kuormitus muodostuu? Onko kyse fyysisestä uupumuksesta vai jatkuvasta ajatusten pyörteestä, joka vaikeuttaa rentoutumista? Ymmärtämällä kuormituksen lähteet voimme tehdä tietoisempia valintoja palautumisen suhteen.
Arkinen kuormitus ja ihmisen rajallisuus
Arki koostuu pienistä asioista, mutta liiallinen arjen kuormitus voi tuntua ylivoimaiselta. Päivät täyttyvät helposti velvollisuuksista, ja oma jaksaminen saattaa jäädä taka-alalle. Usein ajatellaan, että jaksamisen ratkaisu on vain parempi palautuminen. Todellisuudessa kuormitus täytyy pitää kestettävällä tasolla, sillä pelkkä lepo ei riitä, jos kuorma on kroonisesti liian suurta.
Ihmisen jaksamisella on rajansa, ja sen tunnustaminen ei ole heikkoutta, vaan viisautta. Ja välttämätöntä. Meillä kaikilla on yksilölliset voimavarat ja lähtökohdat, jotka vaikuttavat siihen, miten kestämme kuormitusta. Näiden rajojen tunnistaminen ja hyväksyminen on ensimmäinen askel kohti tasapainoisempaa arkea.
Kuormituksen lähteiden tarkastelu
Jaksamisen ongelmat voivat tuoda mukanaan häpeän ja syyllisyyden tunteita. ”Miksi minä en jaksa, vaikka joku toinen näyttää selviytyvän paremmin?” Tämä vertailu on kuitenkin harhaanjohtavaa, sillä jokaisen elämäntilanne ja kuormitustekijät ovat yksilöllisiä. Voimavarat eivät riipu pelkästään tahdonvoimasta, vaan ne muotoutuvat monien tekijöiden, kuten perimän, elämänkokemusten ja ympäristön, kautta.
Kuormituksen lähteiden tarkastelu vaatii rehellisyyttä ja itsereflektiota. Onko työelämässäsi selkeät rajat? Kuormittaako jokin ihmissuhde tai elämän osa-alue sinua jatkuvasti? Näiden asioiden tiedostaminen auttaa tekemään konkreettisia muutoksia. Yhtä tärkeää on luopua ajattelusta, että voimavarojen ehtyminen olisi merkki epäonnistumisesta.
Fyysinen ja mielen lepo
Fyysinen lepo kattaa unen lisäksi keinoja, jotka auttavat kehoa palautumaan arjen rasituksista. Näitä voivat olla esimerkiksi kevyet venyttelyharjoitukset, hieronta tai luonnossa liikkuminen. Myös passiivinen lepo, kuten sohvalle käpertyminen hyvän kirjan kanssa, voi olla hyödyllistä, kun keho kaipaa rauhoittumista.
Mielen lepo on puolestaan psykologista palautumista. Mielen levon varmistamiseksi keskeisiä asioita ovat muun muassa omien vaatimusten realistisuus sekä itsemyötätunto. Työelämässä puolestaan työn vaatimusten epätasapaino voi aiheuttaa mielen levon vajetta ja sitä kautta ajaa ihmisen toimimaan oman jaksamisen äärirajoilla. Usein mielen lepovajeen taustalla on myös ihmiselle inhimillisiä ajatusvinoumia, joiden hallinta on mahdollista kun ne pystyy havaitsemaan. Se on helpommin sanottu kuin tehty, mutta joskus jo ajatus siitä että se on mahdollista, tuo toivon tunteen.
Aistien ja luovuuden merkitys
Elämme aistiärsykkeiden täyttämässä maailmassa, jossa jatkuva kiire ja häly voivat kuormittaa meitä huomaamattamme. Aistien rauhoittaminen auttaa palautumisessa: hiljaisuus, luonnon äänet ja pehmeä valaistus voivat tuoda levollisuutta. Myös hajuaistia voi hyödyntää esimerkiksi aromaterapian avulla.
Luovuus on usein ensimmäinen asia, josta aivomme tinkivät, kun voimavarat vähenevät. Tämä on meille haitallista eri toten siksi että tarvitsemme luovuutta näkökulmien vaihtamiseen ja ongelmanratkaisuun. Luovuus ei ole vain suuria projekteja– se voi olla unelmointia, askartelua, musiikin kuuntelua tai vaikkapa uusien ruokaohjeiden kokeilua. Luovuuden ylläpitämiseksi tarvitaan joutilaisuutta, joka antaa tilaa uusille ideoille ja oivalluksille. Tarkastele siis joutilaita hetkiäsi. Ovatko ne luvallisia, kaivattuja, mahdollisia, säännöllisiä vai syyllisyyttä tuovia, levottomuutta lisääviä tai tässä hetkessä mahdottomia?
Kokonaisvaltainen hyvinvointi
Kokonaiskuormituksen hallinnassa kyse on tasapainosta. Se ei tarkoita täydellistä stressittömyyttä, vaan kykyä mukautua elämänvaiheiden ja arjen haasteiden mukaan. Kyse on myös armollisuudesta itseä ja omaa polkua kohtaan: oman tilanteen tarkastelusta ilman tuomitsemista ja hyväksymisestä sellaisena kuin se on. Sen jälkeen voimme tarkastella muutos tarpeita samalla neutraalilla ja realistisella katseella.
Lopuksi
Kokonaiskuormituksen hallinta on jatkuva prosessi, joka vaatii tietoisuutta ja pieniä arjen tekoja. Kun tunnistamme, mikä kuormittaa meitä ja miten voimme palautua, otamme ensimmäiset askeleet kohti tasapainoisempaa arkea. On tärkeää muistaa, että jokaisen tarpeet ja keinot ovat yksilöllisiä – mikä toimii yhdelle, ei välttämättä toimi toiselle. Lopulta avain hyvinvointiin on inhimillisyyden rajojen tunnistaminen ja niiden kunnioittaminen.
