”Koin olevani jaksamiseni äärirajoilla. Yritin useaan kertaan vaikuttaa tilanteeseeni ja puhuin työn liiallisista vaatimuksista siihen nähden, mihin koin pystyväni. Tällä ei kuitenkaan ollut vaikutusta. Lopulta tilanteeni paheni ja jouduin jäämään sairaslomalle. En ole pystynyt palaamaan työelämään.”
”Yritin suoriutua työstäni entiseen tapaan. Heikentyneen työkykyni takia en kuitenkaan pystynyt työskentelemään vaadittavat viisi päivää viikossa kahdeksan tuntia. Vähitellen tilanne johti työkyvyn ja terveyden heikkenemiseen entisestään. Jouduin jäämään sairaslomalle ja tilanne on pitkittynyt.”
”Turhauduin ja petyin siihen, että koin, että minulle ei ole paikkaa työelämässä. Koin olevani jotenkin vaillinainen, kun en pystynyt suoriutumaan työstä samalla tavalla, kuin muut. Haasteeni olivat tiedossa, mutta käytännön työn tasolla tämä ei näkynyt mitenkään. Yritin sinnitellä ja tehdä saman, kuin muut, mutta tämä ei onnistunut ja väsyin. Jouduin jäämään pois töistä. Nyt olen työttömänä.”
Yllä olevat tarinat ovat hieman muunneltuja kuvauksia nykypäivän työelämästä asiakkaideni kertomana. Asiakkaani ovat pääasiassa henkilöitä, joiden toiminta- ja työkyky on eri syiden vuoksi eriasteisesti heikentynyt. Osan kohdalla kyse on pysyvämpiluonteisesta heikentymisestä.
Kun työkyky heikkenee
Asiakkaistani voisi käyttää myös nimitystä osatyökykyinen. Itse suosin tosin nimitystä täsmätyökyinen. Heitä on suomalaisessa työikäisessä väestössä runsaasti. Tai osittain kyse on määritelmästä. Työikäisistä noin 1,9 miljoonalla, eli noin 55 prosentilla, on todettu vähintään yksi pitkäaikaissairaus tai vamma. Pitkäaikaissairaus tai vamma ei automaattisesti tarkoita, että ihminen olisi osa-, tai täsmätyökykyinen. Pitkäaikaissairaus tai vamma voi kuitenkin olla merkittävä haaste työkyvylle ja työnteolle.
Paljon riippuu kuitenkin suhtautumisesta niihin työikäisiin, joiden toiminta- ja työkyky on eri syiden vuoksi heikentynyt.
Käsite työkyky on elävä. Sitä leimaa dynaamisuus. Ikääntyminen tuo muutoksia työkykyyn, minkä lisäksi työkyky heijastelee elämänolosuhteita laajemmin. Työkykykyyn vaikuttavat sekä työympäristöön, että muuhun elämään liittyvät tekijät. Myöskään yhteiskunnallisten tekijöiden merkitystä ei tule aliarvioida.
Heikentyneen työkyvyn taustalla voi olla monenlaisia tekijöitä fyysiseen ja/tai psyykkiseen terveyteen, ja/tai elämäntilanteeseen liittyvien. Oman kokemukseni mukaan heikentyneen työkyvyn taustalla on usein yksilön kontrollin ulkopuolisia tekijöitä. Elintavoilla ja käyttäytymisellä voi vaikuttaa omaan hyvinvointiin ja terveyteen, ja tätä kautta toiminta- ja työkykyyn. Lapsuudenaikaiseen turvattomuuteen, koulukiusaamiseen, taloudelliseen ahdinkoon ja tunnistamattomiin oppimisvaikeuksiin ja näiden vaikutuksiin ammatillisiin valintoihin ja suuntautumisiin voi kuitenkin olla vaikeampaa vaikuttaa. Muun muassa tällaisia tekijöitä voi olla heikentyneen työkyvyn taustalla.
Usein kuulemissani asiakastarinoissa toistuvat useat vastoinkäymiset ja koettelemukset, jotka ovat vähitellen ja yhdessä heikentäneet työkykyä. Toki työkyky voi heiketä äkillisestikin, esimerkiksi yllättävän sairastumisen, tai muun äkillisen ja raskaan elämäntapahtuman myötä.
Olen usein pohtinut, millaista työelämä olisi, jos jokainen työikäinen voisi tehdä työtä omien edellytystensä ja rajoitteidensa puitteissa. Jos ajatellaan, että työkyky on eräänlaista yhteensopivuutta työntekoon liittyvien edellytysten ja työn vaatimusten kanssa, voisi ajatella, että kyse on ”vain” eräänlaisesta kohtaanto-ongelmasta.
Kohtaanto-ongelma ei kuitenkaan poistu itsestään, vaan vaatii toimia. Keskeisenä näyttäytyy se, millaisia, ja miten paljon, eri mahdollisuuksia on tarjolla ja kuinka näistä tiedotetaan.
Toiveita työelämän joulupukille
Olen joskus leikitellyt ajatuksella siitä, että perustaisin oman yrityksen, joka työllistäisi pääasiassa henkilöitä, joiden työkyky on eri syiden vuoksi heikentynyt. Yritykseni toiminnan keskiössä olisi yhteensovittaa parhaalla mahdollisella tavalla yksittäisten työntekijöiden työntekoon liittyvät edellytykset ja vahvuudet ja eri työtehtävien vaatimukset. Työhöni kuuluu kartoittaa asiakkaiden toiminta – ja työkykyyn liittyviä haasteita ja arvioida näiden vaikutusta työelämässä toimimiseen ja ammatillisiin suunnitelmiin. Huomaan usein ajattelevani asiakkaitteni työkyvystä ja työnteon edellytyksistä paljon myönteisemmin, kuin miten näen näiden käyttö- ja hyödyntämismahdollisuuden nykytyöelämän kontekstissa. Ja tämä on mielestäni huolestuttavaa.
Jos kirjoittaisin työelämän joulupukille, niin toivoisin, että ensi vuonna, ja tulevina vuosina, työelämämme ottaisi askeleita, tai harppauksia siinä, kuinka suhtaudumme työkykyyn liittyvään erilaisuuteen. Toivon, että työelämässä tunnistettaisiin ja hyväksyttäisiin nykyistä paremmin työkykyyn liittyvät eroavaisuudet ja keskityttäisiin haasteiden ja puutteiden sijaan enemmän yksilöiden vahvuuksiin ja kasvupotentiaaliin. Motivaatio ei ole työkyvystä irrallinen asia ja tähän pystytään vaikuttamaan. Nähdäkseni motivaation valtavaa potentiaalia työelämäkontekstissa ei ole vielä kaikilta osin otettu hyötykäyttöön.
Uskon aidosti siihen, että työelämässämme olisi paikka nykyistä useammalle, jos vain osaisimme katsoa asioita laajemmin ja eri näkökulmista.
Lopuksi toivon kaikille niille, jotka haaveilevat työllistymisestä ja/tai kokevat itsensä puutteellisiksi sen vuoksi, että eivät koe pystyvänsä osallistumaan työelämään oman työkykynsä ja työntekoon liittyvien edellytystensä puitteissa, uskoa ja toivoa parempaan huomiseen. Näin joulun aikaan haluan ajatella, että olemme menossa parempaan suuntaan.
Jenni Häikiö, Peurungan psykologi (terveyspsykologiaan erikoistuva)